Sunnuntaisena aamuna me naiset suuntasimme vaeltamaan läheiselle vuorelle. La Concha vuori sijaitsee Marbellan pohjois puolella. Me kutsumme sitä sokeritopaksi - se kun muistuttaa niin toppaa.
Autolla ajoimme Nueva Ansaluciasta noin 20 kilometriä kohti Ojenia. Jätimme Ojenin sivuun ja jatkoimme matkaa kohti Refugio de Juanar:a, josta reittimme alkoi. Paikalle on helppo osua. Ajaa vain reilusti Ojenin ohi ja noin viiden kilometrin päästä tulee hyvissä ajoin vasemmalle kyltti. Sitten taas kaposta tietä perille saakka. Aina rautaportille, jonka eteen pitkin tien vartta voi auton jättää. Paikalla on myös hotelli/ravintola, jonka ympäri kiertää noin viiden kilometrin polku.
- Tästä se matka alkaa. -
- Liikkeellä oli paljon muitakin. _
Alkumatka reitistä oli leveää tietä, jota pitin saattoi kulkea lastenrattaillakin. Alueella olikin paljon lapsiperheitä keräämässä kastanjoita ja sieniä. Espanjassa ei tunneta jokamiehen oikeuksia ja esim. sienten kerääminen on luvallista vain luonnonpustoissa ja omalta maalta.
Mekin keräsimme muutaman kastanjan tuliaisiksi kotiin.
Alkumatkan jälkeen reitti muuttui vaativaksi ja se ei soveltunut lapsille. Niinpä päätimme, että minä lähden yksin valloittamaan Conchaa. Matka-aika huipulle on kolme tuntia ja takaisin kaksi tuntia.
Pian reitti muuttuikin vaativaksi ja kävelysauvasta oli paljon hyötyä, löytääkseen sopivan astumiskohdan kivipolulta.
Reitti oli merkitty alkumatkast puuopastein, joihin oli merkitty arvioitu matka kilometreinä ja aikana.
Ylhäällä polun varteen oli maalattu merkit maalilla kiviin. Siitä huolimatta kerran eksyin. Ylhäällä oli paljon risteileviä polkuja ja kaikki näytti alussa paljon kuljetuilta. Kotvan kuljettua polulla ei näkynyt enää muita kuin eläinten jälkiä. Silloin mietin, palaanko takaisin. Oli ehkä virhe jättää puhelin pois matkasta.
Sunnuntaina väkeä oli kuitenkin paljon liikkeellä ja hetken kuluttua näinkin jonkun matkan päässä vaeltajia ja oikaisin metsän poikki löytäen helposti taas polun. Siinä matkan varrella näin yhden villisiankin.
Ylhäällä näköalat avautuivat hienoina. Ensimmäisen koitoksen jälkeen istahdin polun varteen juomaan ja syömään evästä. Sumua oli kuitenkin aikalailla ylhäällä ja Marbellakin avautui alhaalla sumun keskellä.
Eväiden jälkeen takana oli vaeltamista noin 1,5 tuntia. Jatkoin hieman helpommassa maastossa eteenpäin kohti lopullista määränpäätä. Polulla vastaan tuli ruotsalaisperhe lapsineen ja koirineen. He kertoivat, että ylempänä oli ollut vielä enemmän sumua ja polkua tuskin oli enää nähnyt. Niinpä päätin kääntyä takaisin heidän kanssaa, vaikka unelma Conchan valloittamisesta jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa.
Paluu matkalla keräsimme kuitenkin yrttejä.
Innostuin vaeltamisesta niin paljon, että käyn ostamassa Pentti Korpelan: Espanjan Aurinkorannikon patikkareitit -kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!