Näytetään tekstit, joissa on tunniste patikointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste patikointi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Aurinkorannikko - patikoijan paratiisi

Costa del Sol tarjoaa otolliset olosuhteet patikoinnille käytännössä ympäri vuoden. Kesän kuumimpinakin aikoina pääsee matkanteon makuun kun lähtee ennen kukon kiekaisua ja valitsee lyhyehkön reitin tai tutustuu vesivaellukseen - joka onkin monelle vielä vähän tuntemattomampi maailma. Talvikuukausina sateiden aikaan ei kannata lähteä jyrkille vuoren rinteille, vaan valita turvallisesti tasamaalla kulkeva reitti jossa liukastumisvaara on pienempi, eikä ole pelkoa että rankempikaan sade huuhtelisi reitin alta.


Ensikertalaisen kannattaa perehtyä reitteihin huolellisesti etukäteen. Turvallisinta on aloittaa reiteistä jotka on merkitty helpoiksi ja joissa ei ole juurikaan nousuja tai laskuja. Patikoinnin makuun pääsee jo useimmissa kaupungeissakin!
Esimerkiksi Puerto Banuksen huvivenesatamasta pääsee kävelemään rantapaseota pitkin Marbellan keskustaan saakka. Kävelymatkaa kertyy noin seitsemän kilometriä suuntaansa.

Fuengirolan rantapaseolla on heinäkuun helteillä suorastaan ruuhkaa. Hyväkuntoisella kadulla on toki turvallista käyskennellä iäkkäämmänkin ihmisen ja helppo parantaa peruskuntoa ottamalla sauvat lenkille mukaan tai vaikka naapurin koiran kirittäjäksi.
Väljemmille vesille kaipaavat suuntaavatkin askeleensa aikaisin aamusta Mijaksen maisemiin. Paikallisesta turistitoimistosta voi kysyä mm. maksuttomista, opastetuista patikointiretkistä (joita järjestetään ainakin talvikaudella Mijaksessa) ja googlaamalla löytää useammankin patikointiretkiä tarjoavan yrityksen. Myös suomenkielellä opastettuja retkiä on tarjolla. Talviaikaan suomalaiset starttaavat Los Pacosista Girasolin kulmilta kohti Mijasta aina lauantaiaamuisin.



Korkeuserot, epätasainen polun pohja ja lämmin ilmasto voivat yllättää ja uuvuttaa kävelijän tai vuorelle kiipeävän nopeastikin - varsinkin jos peruskunto on heikko. Vuoristopolut saattavat myös vaatia hyvää tasapainoa ja korkeiden paikkojen sietämistä.
Vesireiteillä hyvät keskivartalon lihakset ovat tarpeen, koska joen pohjan kivet saattavat olla todella liukkaita. Lihaksiston tukena voi toki käyttää myös kävelykeppiä. Vesireiteille suunnistaessa kannattaa laittaa matkapuhelin ajoissa vedenpitävään pussiin ja pukeutua helposti kuivuviin vaatteisiin  Osa vesireiteistä saattaa myös vaatia uimista.

Paikalliset juoksevat maastossa ja maisemissa joissa tottumattomampi suomalainen etenee puun rungoista tukea ottamalla ja tiukasti polkua eteenpäin tuijottamalla. Joskus jyrkissä kohdissa kallioon on saatettu pultata köysi tuen ottamista varten, mutta ei suinkaan aina. Kapea polku voi myös olla niin kapea että joudut asettelemaan jalkasi peräkkäin todella kieli keskellä suuta, mutta usein tälläisilla reiteillä näköalat palkitsevat vaivan ruhtinaallisesti!

Patikointireittejä voi suunnitella mm. seuraavien kirjojen avulla:
Pentti Korpela - Espanjan aurinkorannikon patikkareitit (Tammi 2008),
Bernd Plikat - Espanjan Aurinkorannikko, retkeilyopas (Karttakeskus Oy 2014).

Caminito del Rey, eli Kuninkaiden polku oli vielä hetki sitten erittäin vaarallinen ja vaikea reitti jonne suuntasivat vain kaikista rohkeimmat ja kuolemaa halveksuvat huimapäät. Reitti on nyt kunnostettu turvalliseksi ja sinne pääsee vain maksua vastaan - kypärä päässä. Maisemat tällä reitillä ovat sanoin kuvaamattomat! Vaikka reitti onkin kunnostettu, kannattaa herkkähermoisimpien edelleen jäädä maan tasalle ihmettelemään muiden kulkua.

EL Caminito del Rey
El Caminito del Rey
El Caminito del Rey


Benahaviksen maisemia

Patikointikirjoja käyttäessä tai netistä reittejä tutkiessa kannattaa pitää terve maalaisjärki matkassa, jo suunnitteluvaiheessa.
On syytä muistaa että helppo on sanana suhteellinen käsite, samoin korkeus.
Helpoksi merkitystä patikointiretkestä voi tulla haasteellinen jos osa polusta onkin sortunut. Matkalle voi tulla myös yllättävästi lisää kilometrejä jos kävelet epähuomiossa merkityn risteyskohdan ohitse. Seesteinen mielentila muuttuu paniiksi jos korkeanpaikankammosi saa yliotteen ja helppo muuttuu suorastaan helvetilliseksi jos nyrjäytät nilkkasi, olet alhaalla vuorisolassa jossa ei ole matkapuhelimelle kenttää, etkä ole ilmoittanut kenellekään mihin menet, saati sitten milloin palaat.

Kaikkia patikointireittejä ei ole merkitty kovinkaan selkeästi. Joskus myös merkkejä on kadonnut, liekö sitten ilkivallan vai jonkin muun syyn vuoksi - näin ollen ei valitettavasti voi luottaa siihen että reitti olisi hyvin merkitty. Espanjassa muutenkin usein harrastetaan ennemmin ali- kuin yliopastamista. Seuraava opaste tulee usein vasta siinä kohden kun olet varma että olet todellakin kävellyt tai ajanut liian pitkälle. Patikointia harrastavan onkin aiheellista opiskella kartanlukua ja luoda jo aluksi itselleen ainakin suuntaa-antava käsitys reitin kulusta.

Aurinkorannikolta löytyy lukemattomia erilaisia reittejä, joista osa johdattaa sanoinkuvaamattoman kauniisiin maisemiin. Monilla reiteillä on mukava retkeillä myös lasten ja lemmikkien kanssa. Kun matkaan varaa riittävästi aikaa, avointa mieltä ja maukkaat eväät (runsaasti vettä!) - viihtyy retkellä koko suku, koko päivän - niin kuin Espanjassa on tapana.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Flumserberg - aurinkoa etsimässä

Lauantaina iltasella saavuimme aurinkoisesta Malagasta synkkään Zurichiin. Sunnuntaiaamu valkeni yhtä synkkänä. Niinpä päätimme lähteä etsimään aurinkoa.

Synkkä sunnuntaiaamu Wolleraussa

Laitoin lenkkarit jalkaan (joka oli huono valinta) ja ajelimme kolme varttia kohti vuoria. 
Noin tuhannen metrin korkeudessa ajelimme pilviverhon läpi.








1 000 metrin pilviverho. Viitteitä myös lumesta - voi ja minä lenkkarit jalassa.










Kun pääsimme 1 400 metriin, saavutimme auringon. 


Flumserberg on kiva laskettelukeskus talvisin, johon pääsee helposti myös hyppäämällä junaan. Ota skimpat olalle ja hyppää junaan, vaikka Zurichistä. Alhaalta kylästä lähtee kabiini (köysirata) suoraan ylös laskettelukeskukseen. Matkalla voit ihailla upeita maisemia.  

Kesäisin patikoidaan. Ja nyt marraskuussa - niin kävellään huoltoteitä pitkin.

Kylässa on kiva karavaanareiden yhdyskunta. Näin ulkopuoliselta näytti, että asuntovaunua on laajennettu lisärakennuksilla. Liekkö siellä peseytymistilat.


















Urheesti lähdimme kävelemään huoltotietä pitkin. Tarvoimme lumista tietä pitkin aina 1 650 metrin korkeuteen. Maisemat olivat jylhät. 


Reilun kahden tunnin kävelyn aikana saimme runsaasti lisää punasoluja ja punaiset posket. Ensi kerralla varustaudun enemmän professionaalisemmin : kunnon vaelluskengät ja sauvat mukaan.

Nätti kiviaita

Pilviverhoa

Kivasti on puut pinottu talveksi

Järvi määränpäässä


Alhaalla kylässä ei ollut tietoakaan lumesta



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Reippailua Sveitsistä

Sveitsin kotimme nurkilta menee merkittyjä vaellusreittejä, joita olemme alkaneet kävelemään. Tarkoitus olisi laajentaa reviiriä ja tutustua ympäristöön. 

Reitit on helposti tunnistettavissa keltaisista tarroista, joita on tienviitoissa, kerrostalojen vesiränneissä ja erillisissä tolpissa. Eli eksyä ei voi.





Reitit puikkelehtivat navettojen ja kanaloiden vierestä. Välistä mennään ruohikossa pitkin pellon reunaa. Kaikki asukkaat ovat iloisia ja tervehtivtä. Mietimme, josko Suomessa kävelisimme toisten pihojen ja peltojen läpi, meitä ei varmaankaan katsottaisi hyvällä silmällä. 

Reitit ovat haastavia korkeuserojen vuoksi ja vettä kannattee varata mukaan. Seuraavana päivänä reidet kiittää. Jos on kovin nirppanokka lannanhajun suhteen, kannattee pysyä poissa näiltä reiteiltä.

Luonto ja maisemat ovat kuitenkin todella rauhoittavia. Mietimmekin, josko ottaisimme rinkat selkään ja vain lähtisimme kävelemään näitä reittejä pitkin. Jokaisessa kylässä on hostelleja, joihin voisi aina välissä majoittua. 



Tuli lapsuus mieliin. Näin meilläkin navetan seinällä kuivateltiin maitotonkat. Nykyinen EU tuskin tällaista sallii. Ne hygieniamääräykset...