Maailman ihanin kahvila !

Fuengirolasta, Los Pacosista se löytyi ! 

Ihanat leivonnaiset ja kahvit, jotka tarjoillaan perinteitä vaalien suoraan pöytään. Leivonnaisia ei voi välttää, ei ainakaan porkkanaleivosta. 

Paikan sisustuksessa silmä lepää. Hinnatkin ovat miellyttäviä. Leivoskahvit saa alle kolmella eurolla.

Ja vierailkaa myös naisten/miestenhuoneessa !

Pöytienkin vitriinit on nätisti koristeltu

Myöhäinen aamiainen Universal Cafe:ssa

Saavuin Espanjaan aamuyöllä. Kotona oli lämmintä sisällä 30 astetta, joten viilennys päälle. Ei siinä saanut paljoa nukuttua. 

Ystäväni Sinikka kutsui minut lounaalle, joka vaihtui myöhäiseen aamiaiseen.

Universal Cafe sijaitsee aivan Puerto Banuksen rannan tuntunmassa. Aamuisin paikan täyttää aamiasivieraat ja myöhään yöllä ravintoloista jatkopaikkaa hakevat. Drinkkilista olikin kivan näköinen.

Rieskapaikka - ehdottomasti pysähtymisen arvoinen !

Nyt kun olen ajellut Suomea päästä päähän (ees taas), olen mennen tullen pysähtynyt Rovaniemen eteläpuolella olevassa Rieskapaikassa.  

Rieskapaikka sijaitsee Koivussa, noin 50 kilometriä ennen Rovaniemeä. Sieltä ostin nytkin kotiinvietäväksi perunarieskaa. Kahden kappaleen pussi maksaa 2,50 euroa. Mies totesi, että polttoainekin oli halpaa Rieskapaikassa ja on meidän vakio pysähtymispaikka pohjoisen reissulla. 

Paikan isäntä Sauli on silloin tällöin tiskin takana, varsinkin iltaisin. Me nautimme vain kahvit ja ostimme rieskaa tuliaisiksi. Vaihdettiin pikaisesti muutama sana ja kuulumiset Saulin kanssa. Espanjaan lähti mukaan 20 kipaletta hyvää rieskaa. Perunarieska on suosikkini, koska se säilyy avattuna paremmin kuin ohrainen versio. 

Aina tuoretta pullaa ja leipää, ilman säilöntaineita.

Rapuaika käsillä

Ensimmäistä kertaa lähdin ravustamaan. Matkattiin ihan ulukomaille Norjaan. 

Ihana pieni Bykeijan kylä hurmasi heti ensisilmäyksellä. Tuli mieleen kirja "Vadelmavenepakolainen". Muistellen kirjan syntyä kirjailijan kertomana, tuli samat fiilikset.

Rannassa meitä odotteli Leif kalastajaveneensä kanssa. Matkasimme pikaisesti merelle. Aurinko meitä helli, mutta toppatakki piti olla päällä.

                                                         Bykeijan kylä

Ajelimme suoraan nostamaan mertoja. Heti ensimmäinen merta antoi niin paljon saalista, että muita ei sitten nosettukkaan. Merrat olivat noin 120 metrin syvyydessä. 

Merrassa oli noin 100 kuningasrapua. Kuningasravut (King crab) ovat Venäjän "lahja" Norjalle. Alunperin Mustallamerellä kasvatettu ja pieni kanta tuotu Vienan merelle, josta ne sitten alkoi 80-luvulla levitä Jäämerellä. Bykeijassa ensimmäiset ravut nostettiin 1993 kesällä. Nyt pienimmät piti heittää takaisin. Mittana oli 13 senttiä kilvestä saksen päähän.

Rapujen noston jälkeen ajelimme vuonoon kalastamaan turskaa ja seitä. Seitä tulikin sitten niin paljon, kun viitsi nostaa. 

Kalastusretken kruunasi kapteenin tarjoama lounas. Hän keitti meille ison kattilallisen rapuja. Niitä sitten söimme majoneesin ja vaalean leivän kanssa. Kysyin kokilta keitto-ohjeita. Hän otti veden merestä ja oletin, ettei suolaa tartte lisätä. Hän sanoi lisäävänsä kolme kourallista. Ruoan jälkeen matkasimme täysin vatsoin kohti rantaa. 

Iso turska - naisen onkimana tietysti

Sei saalista. Aikaisemmin olin tutustunut seihin vain pakasteena - selaisena josta tehtiin kalapuikkoja

Kerrankin oli rapuja riittävästi 

Lohia narraamassa

Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni lohestamaan Tenolle. Mieheni oli minulle hommannut oman soutajan.

Saavuttuamme iltapäivällä söimme lounaan ja lähdettiin heti kuudelta illalla joelle. Soutaja pyysi minua ottamaan mukavan asennon veneen keulassa ja nauttimaan. No, sitä yritin, mutta oli niin kylmää, että piti olla monet toppavaatteet päällä. 

Ensimmäinen onkireissu päättyi yöllä yhdeltä ja tuloksena noin kolmekiloinen "tintti".

Seuraava aamu valkenikin sitten lämpimänä ja aurinkoisena. Aamulla soutaja tuli minua noutamaan heti aamu yhdeksältä. 

Minä otin sikeitä veneen keulassa ja parisen kertaa soutaja herätti minut vetämään kalan kuiville. Ensimmäinen oli pieni siika ja toinen pääsi sitten irti taistelun jälkeen. 

Iltapäivällä kokoonnuimmekin sitten räiskälekahveille koko porukalla. 

Levon ja räiskäleiden jälkeen piti lähteä viellä kerran kokeilemaan onnea. Maisemat olivat komeat, mutta lohtahan kannattaa pyytää vaikka ei saiskaan. 

Bryggeri

Teimme treffit ystäviemme kanssa uuteen Bryggeri ravintolaan Helsingin Sofiankadulla. Olimme kuulleet tästä uudesta erikoisesta panimoravintolasta, joten lähdimme kokeilemaan. 

Ravintolalla on sisäpihalla ulkoterassi, jossa tällä hetkellä oli vain muutama kymmenen asiakaspaikkaa käytössä. Täydessä mitassaan sinne tulee noin 400 asiakaspaikkaa. Pientä purtavaakin terasille tarjoiltiin. Terassille oli oma ruokalista. 

Valitsimme kaikki Sofia menun, jonka hinta ilman juomia oli 43,- euroa, eli varsin kohtuullinen. Erikseen yksi meistä kokeili oluita, jotka oli valittu jokaista ruokalajia kohden, jopa jälkiruoalle oli oma olut. Itse maisoin talon omaa vehnäolutta. Talo leipoo myös itse mallasleipää, jossa he hyödyntävät ylijäämä mäskiä, jota jää olutta valmistettaessa.

Alkuruokana oli salaattiannos vuohenjuustolla, joka olisi melkein riittänyt koko ruoaksi. Pääruokana oli savustettua nieriää ja jälkkäriksi vaihdoimme lakritsista creame bruleeta. Lakritsin osuus minulle jä epäselväksi, mutta muutoin oli paras creame brulee, jota olen syönyt.

Hyvä mieli jäi paikasta ja varmaan mennään toistekin. Palvelussa oli vielä hiomisen varaa. Ruokiin tarkoitetut oluet tuotiin vasta niitä erikseen pyydettäessä. Paikka ei kuitenkaan ollut täynnä, joten henkilökunnan puutteesta se ei johtunut. Varmaan tulee hyvä ravintola esim. turistiryhmille. 

Reippailua Sveitsistä

Sveitsin kotimme nurkilta menee merkittyjä vaellusreittejä, joita olemme alkaneet kävelemään. Tarkoitus olisi laajentaa reviiriä ja tutustua ympäristöön. 

Reitit on helposti tunnistettavissa keltaisista tarroista, joita on tienviitoissa, kerrostalojen vesiränneissä ja erillisissä tolpissa. Eli eksyä ei voi.

Reitit puikkelehtivat navettojen ja kanaloiden vierestä. Välistä mennään ruohikossa pitkin pellon reunaa. Kaikki asukkaat ovat iloisia ja tervehtivtä. Mietimme, josko Suomessa kävelisimme toisten pihojen ja peltojen läpi, meitä ei varmaankaan katsottaisi hyvällä silmällä. 

Reitit ovat haastavia korkeuserojen vuoksi ja vettä kannattee varata mukaan. Seuraavana päivänä reidet kiittää. Jos on kovin nirppanokka lannanhajun suhteen, kannattee pysyä poissa näiltä reiteiltä.

Luonto ja maisemat ovat kuitenkin todella rauhoittavia. Mietimmekin, josko ottaisimme rinkat selkään ja vain lähtisimme kävelemään näitä reittejä pitkin. Jokaisessa kylässä on hostelleja, joihin voisi aina välissä majoittua. 

Tuli lapsuus mieliin. Näin meilläkin navetan seinällä kuivateltiin maitotonkat. Nykyinen EU tuskin tällaista sallii. Ne hygieniamääräykset...

Metsäpellon Puoti

Koskaan ei pitäisi luvata mitään :) Näin taas aikaa on vierähtänyt eikä tekstiä ole syntynyt. Nyt kesälomaillessa sitten on aikaa purkaa viimeisen kuukauden kuvat kamerasta ja päivittää reissujakin. 

Tein pikaisen päiväajelun Lammille. Olin kerran aikaisemmin siellä käynyt, mutta navigaattori piti ottaa avuksi. Olin netissä ja fb:ssä seuraillut Metsäpellon Puodin elämää ja tuotteita. Niinpä päätinkin ottaa vähän ommaa lommaa ja suunnata käymään ihan livenä paikalla. 

Katsoin netistä, että puoti aukeaa kello 11.00 ja niinpä päätin startata niin, että olen heti avauksessa paikalla. Puodissa näytti olevan alennusmyyntikin sopivasti.

Navigaattorini ohjasi minut hienosti perille, keskelle uutta asutusaluetta, josta löytyi metsän siimeksestä ihana vanha navettarakennus, joka oli hienosti sisältä isäntäväen omin käsin uudistettu.

Turkoosisarjan sormukset ja ranneketjut eivät olleet hinnalla pilattuja. 

Kaunis väri. 

Kynttilänjalkoja

Tässä ihana kaupantiski. 

Kaikki niin rosoisen vanhaa. Mukaani tarttui noita ihania Holly Dark:n peltirasisoita, joita ajattelin viedä Espanjaan (jollei tyttöni niitä sosialisoi).

           Haaveilemani Malou White latte kupit oli myyty loppuun, joten ne jäivät vielä odottamaan. 

                 Navetan ylisillä, missä joskus oli säilötty heiniä, ei enää ollut heinistä tietoakaan

Myymälän lattia näytti niin vanhalta puulta, mutta osoittautui laminaatiksi. 

Kaupanteon päätteksi nautin kahvit ja ihanaa piirasta. Hyvien ostosten päätteksi oli mukava ajella kohti kotia. 

Metsapellon Puoti muuttaa toisiin tiloihin lähiaikoina, ihan Tuuloksen keskustan tuntumaan, Tampereen tien varteen. Menkää ihmeessä poikkeamaan. Minäkin aion mennä uusiksi, kun uudessa paikassa on sitten enemmän tilaa sisustustavaroille. Vanhan navetan miljöö ja tunnelma vain jää taakse....nyyh.