Ensimmäistä kertaa lähdin ravustamaan. Matkattiin ihan ulukomaille Norjaan.
Ihana pieni Bykeijan kylä hurmasi heti ensisilmäyksellä. Tuli mieleen kirja "Vadelmavenepakolainen". Muistellen kirjan syntyä kirjailijan kertomana, tuli samat fiilikset.
Rannassa meitä odotteli Leif kalastajaveneensä kanssa. Matkasimme pikaisesti merelle. Aurinko meitä helli, mutta toppatakki piti olla päällä.
Ajelimme suoraan nostamaan mertoja. Heti ensimmäinen merta antoi niin paljon saalista, että muita ei sitten nosettukkaan. Merrat olivat noin 120 metrin syvyydessä.
Merrassa oli noin 100 kuningasrapua. Kuningasravut (King crab) ovat Venäjän "lahja" Norjalle. Alunperin Mustallamerellä kasvatettu ja pieni kanta tuotu Vienan merelle, josta ne sitten alkoi 80-luvulla levitä Jäämerellä. Bykeijassa ensimmäiset ravut nostettiin 1993 kesällä. Nyt pienimmät piti heittää takaisin. Mittana oli 13 senttiä kilvestä saksen päähän.
Rapujen noston jälkeen ajelimme vuonoon kalastamaan turskaa ja seitä. Seitä tulikin sitten niin paljon, kun viitsi nostaa.
Kalastusretken kruunasi kapteenin tarjoama lounas. Hän keitti meille ison kattilallisen rapuja. Niitä sitten söimme majoneesin ja vaalean leivän kanssa. Kysyin kokilta keitto-ohjeita. Hän otti veden merestä ja oletin, ettei suolaa tartte lisätä. Hän sanoi lisäävänsä kolme kourallista. Ruoan jälkeen matkasimme täysin vatsoin kohti rantaa.
Iso turska - naisen onkimana tietysti
Sei saalista. Aikaisemmin olin tutustunut seihin vain pakasteena - selaisena josta tehtiin kalapuikkoja
 |
| Kerrankin oli rapuja riittävästi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!