Sveitsin kotimme nurkilta menee merkittyjä vaellusreittejä, joita olemme alkaneet kävelemään. Tarkoitus olisi laajentaa reviiriä ja tutustua ympäristöön.
Reitit on helposti tunnistettavissa keltaisista tarroista, joita on tienviitoissa, kerrostalojen vesiränneissä ja erillisissä tolpissa. Eli eksyä ei voi.
Reitit puikkelehtivat navettojen ja kanaloiden vierestä. Välistä mennään ruohikossa pitkin pellon reunaa. Kaikki asukkaat ovat iloisia ja tervehtivtä. Mietimme, josko Suomessa kävelisimme toisten pihojen ja peltojen läpi, meitä ei varmaankaan katsottaisi hyvällä silmällä.
Reitit ovat haastavia korkeuserojen vuoksi ja vettä kannattee varata mukaan. Seuraavana päivänä reidet kiittää. Jos on kovin nirppanokka lannanhajun suhteen, kannattee pysyä poissa näiltä reiteiltä.
Luonto ja maisemat ovat kuitenkin todella rauhoittavia. Mietimmekin, josko ottaisimme rinkat selkään ja vain lähtisimme kävelemään näitä reittejä pitkin. Jokaisessa kylässä on hostelleja, joihin voisi aina välissä majoittua.
Tuli lapsuus mieliin. Näin meilläkin navetan seinällä kuivateltiin maitotonkat. Nykyinen EU tuskin tällaista sallii. Ne hygieniamääräykset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi!