Espanjassa on vahvat hevosperinteet

Espanja on perinteinen hevosmaa.

Tänäkin päivänä voit nähdä viljelijän käyttävän hevosta peltotöissä, karjalauman kaitsijan ratsailla ja lähibaarin edessä hevosen - suitsista kiinnitettynä lyhtypylvääseen. Keskustan liikenneympyrän nurmella voi nähdä hevosenkengän jäljen, rannalla kasan lantapalleroita ja moottoritien reunalla pienen ponin laiduntamassa vapaana. Vahvassa elää edelleen perinne ettei talo ole talo ilman hevosta. Senpä vuoksi talon pihalla saattaa olla hevonen, vaikkei sillä varsinaisesti mitään virkaa olisikaan. Suomessa hevosenpito on tarkkaan säädeltyä puuhaa ja toki Espanjassakin on säännöt ja lait. Mutta kuten tiedämme, osa kansasta pitää lakeja ja sääntöjä vain muita koskevina ja soveltaa niitä omiin tarpeisiinsa sopiviksi.

Espanjassa hylätään tuhansia koiria ja kissoja vuosittain, mutta niin myös hevosia ja aaseja. Nerjassa toimi vuosia lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisten työntekijöiden voimin luotsattu aasien turvakoti, mutta liekö lama tehnyt tehtävänsä ja se suljettiin pysyvästi 2014. Onneksi on muitakin paikkoja, kuten Málagasta pohjoiseen noin 40 min ajomatkan päässä oleva El Refugio del Burrito.

Vastavuoroisesti toisista hevosista pidetään erittäin hyvää huolta, ja niille saatetaan suoda jopa enemmän aikaa kuin muille perheenjäsenille - kertovat hevosia omistavat tuttavat. Hevosen ylläpidon kustannukset vaihtelevat toki sen mukaan minkälaisessa tallissa hevonen asuu, mitä tallipaikan kuukausihintaan kuuluu, minkälaisia varusteita harrastukseen tarvitaan (harrastaminen vs. kilpailu). Lisäksi tulevat vielä kengityskulut sekä mahdolliset eläinlääkärikulut ja vakuutukset.
Kotipihassa hevosen pito voi tulla hyvinkin edulliseksi, mutta toki oletkin sitten sidottuna kotiisi - tai ainakin sinun pitäisi olla. Suomen oppien mukaan hevonen tulee ruokkia heinällä vähintään kolme kertaa päivässä ja raikasta vettä tulee olla koko ajan saatavilla. Jo yksistään siis ruokkiminen tekee asiasta työlästä ajankäytön kannalta, muista tarvittavista toimista puhumattakaan.
Se, että espanjalainen (tai minkä maalainen tahansa) hankkii hevosen ja jättää sen pellolle seisomaan, ei ole hevosen arvoista, eikä minkään muunkaan eläimen arvoista elämää! Jos eläimen hankkii, tulee sen hoitamiseen sitoutua ja järjestää sille mahdollisimman paljon tilaisuuksia käyttäytyä lajilleen tyypillisesti. Hevosen kohdalla lajityypillisintä käyttäytymistä on laiduntaminen ja liikkuminen. Ne ovat myös laumaeläimiä ja kaipaavat toistensa seuraa.

Esteponassa sijaitseva Escuela de Arte Equestre Costa del Sol on vierailemisen arvoinen ratsastuskeskus. Siellä järjestetään ratsastuskoulutoiminnan lisäksi kursseja, valmennuksia, kilpailuja ja näytöksiä. Ja toki keskus tarjoaa myös tallipaikkoja yksityishevosille. 

Kuva: www.escuela-equestre.com 

Aurinkorannikollakin on jo useampi suomalainen hevosalan ammattilainen. On toki mukavampi ratsastaa ympäri vuoden ulkona kun aurinko paistaa lähes 365 päivää, sen sijaan että yrittää harjoitella tuulessa ja tuiskussa tai liukastella jäätiköllä.
Hiekkarannalla laukkaaminen auringon laskiessa on monen pienen ja isommankin tytön haaveena ja täällä se onnistuu helposti!
Ratsastusretkille niin rannalle kuin vuoristoonkin pääsee myös lajin saloihin perehtymättömät. Suomessa vastaaville retkille pääsee lähinnä vain islanninhevosilla, eikä aina niilläkään, turvallisuussyistä.

Hevonen on saaliseläin - joka tekee siitä arvaamattoman. Rannalla oleva muovipussi tai mutkan takaa yllättäen juokseva koira voi aiheuttaa pakoreaktion ja turistin ratsastus päättyä ilmalennon siivittämänä ikävästi. Ikänsä ratsastusta ja useita hevosia omistanut ystäväni antoi minulle seuraavat neuvot ensikertalaisia ajatellen ja jaan ne mielelläni sinulle jotta ratsastusretkesi päättyisi tunnelmallisesti tallibaarissa retkeä kerraten ja seuraavaa suunnitellen.

- Valitse vain talli tai ratsastuskoulu, jota henkilö jonka oikeasti tunnet, tai ystäväsi tuntee, suosittelee sinulle.

- Varmista että retken ohjaaja (tai ratsastustunnin pitävä) puhuu kanssasi samaa kieltä tai matkassa on tulkki. Tämä on todella tärkeää varsinkin jos olet ensikertalainen. Vaaratilanteissa sinun täytyy ymmärtää millaisia ohjeita saat.

- Jos et ole koskaan ratsastanut, suosittelen todella lämpimästi tutustumaan hevosiin ensin maasta käsin ja muutaman alkeistunnin verran. Vaikka retkiä tarjoavien hevoset ovat yleensä hyvin tottuneita kyydissä olevan huojuntaan ja heilumiseen, eivätkä ne välttämättä ole moksiskaan vaikka "maailmanloppu" uhkaisi, ovat ne kuitenkin pakoeläimiä ja paniikkiin joutuessaan eivät välitä sinusta tai retken vetäjästä. Ne tekevät sen minkä perimä on niille opettanut, eli juoksevat karkuun. Ne saattavat myös kiertää puun niin läheltä että vahvat oksat tönäisevät sinut alas, tai kaksinkerroin selkää vasten. Oksan lävähdys otsaan ei myöskään ole miellyttävä kokemus.

- Käytä ehdottomasti kypärää! Vaikka kaikki muut olisivat lähdössä retkelle ilman, sinä et!

- Pitkät housut suojaavat hiertymiltä. Shorteissa ratsastaminen näyttää kivalta, mutta helteessä hiertymien hoitaminen ei ole kivan ajatuksen väärti.

- Tallille mennään vain kunnollisissa jalkineissa, ei varvastossuissa. Kysy lisätietoa retkeä varatessasi minkälaiset jalkineet tarvitset (vaihtelee satulan /jalustimen tyypin mukaan).

- Ohuet, ratsastukseen suunnitellut käsineet pelastavat rakoilta ja palovammoilta jos hevonen äkkiä nykäisee ohjista. Suomessa monissa ratsastuskouluissa ei saa ratsastaa lainkaan ilman käsineitä.

- Hengestään huolehtiminen ei ole häpeällistä vaan järkevää. Tuskin päästäisit lastasikaan ajelemaan liikenteen sekaan ilman autokoulua tai muuta riittävää opetusta ja harjoittelua. Kerro avoimesti ettet ole ratsastanut aikaisemmin ja mahdollisesta jännityksestäsi. Taluttaja, tai hevosen etuosan vieressä turvana kulkeva ohjaaja (joka voi tarvittaessa ottaa ohjista kiinni) on viisas valinta täysin ensikertalaiselle.

- Vaikka olisit kokenutkin ratsastaja, ei välttämättä kannata ylistää omaa osaamistaan. Ainakaan espanjalaiselle miehelle. Muutoin saatat päätyä villimpään menoon vuoristopolulla kuin olisit toivonutkaan tai laukkajockeyksi rannalle. Espanjassa macho-kulttuuri elää vielä vahvana ja mies ei häviä naiselle, varsinkaan jos kyse on hevosista!

Kun taidot ovat karttuneet niin että ratsastustunteja on alla lukuisia, hallitset hevosen kaikissa askellajeissa, ymmärrät sen lajityypillistä käyttäytymistä ja osaat varmasti toimia myös yllättävissä tilanteissa - vain taivas on rajana ratsastuskokemuksille Espanjan upeissa maisemissa! 

Pura Raza Española, eli aito espanjalainen hevonen on uljas rotu ja tutustumisen arvoinen. Espanjasta matkaakin vuosittain näitä ihania hevosia Suomeen, niin yksityisten kuin ratsastuskoulujenkin omistukseen.