maanantai 22. heinäkuuta 2013

Lohia narraamassa

Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni lohestamaan Tenolle. Mieheni oli minulle hommannut oman soutajan.

Saavuttuamme iltapäivällä söimme lounaan ja lähdettiin heti kuudelta illalla joelle. Soutaja pyysi minua ottamaan mukavan asennon veneen keulassa ja nauttimaan. No, sitä yritin, mutta oli niin kylmää, että piti olla monet toppavaatteet päällä. 


Ensimmäinen onkireissu päättyi yöllä yhdeltä ja tuloksena noin kolmekiloinen "tintti".























Seuraava aamu valkenikin sitten lämpimänä ja aurinkoisena. Aamulla soutaja tuli minua noutamaan heti aamu yhdeksältä. 

















Minä otin sikeitä veneen keulassa ja parisen kertaa soutaja herätti minut vetämään kalan kuiville. Ensimmäinen oli pieni siika ja toinen pääsi sitten irti taistelun jälkeen. 

Iltapäivällä kokoonnuimmekin sitten räiskälekahveille koko porukalla. 




Levon ja räiskäleiden jälkeen piti lähteä viellä kerran kokeilemaan onnea. Maisemat olivat komeat, mutta lohtahan kannattaa pyytää vaikka ei saiskaan. 


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Bryggeri

Teimme treffit ystäviemme kanssa uuteen Bryggeri ravintolaan Helsingin Sofiankadulla. Olimme kuulleet tästä uudesta erikoisesta panimoravintolasta, joten lähdimme kokeilemaan. 

Ravintolalla on sisäpihalla ulkoterassi, jossa tällä hetkellä oli vain muutama kymmenen asiakaspaikkaa käytössä. Täydessä mitassaan sinne tulee noin 400 asiakaspaikkaa. Pientä purtavaakin terasille tarjoiltiin. Terassille oli oma ruokalista. 

Valitsimme kaikki Sofia menun, jonka hinta ilman juomia oli 43,- euroa, eli varsin kohtuullinen. Erikseen yksi meistä kokeili oluita, jotka oli valittu jokaista ruokalajia kohden, jopa jälkiruoalle oli oma olut. Itse maisoin talon omaa vehnäolutta. Talo leipoo myös itse mallasleipää, jossa he hyödyntävät ylijäämä mäskiä, jota jää olutta valmistettaessa.

Alkuruokana oli salaattiannos vuohenjuustolla, joka olisi melkein riittänyt koko ruoaksi. Pääruokana oli savustettua nieriää ja jälkkäriksi vaihdoimme lakritsista creame bruleeta. Lakritsin osuus minulle jä epäselväksi, mutta muutoin oli paras creame brulee, jota olen syönyt.

Hyvä mieli jäi paikasta ja varmaan mennään toistekin. Palvelussa oli vielä hiomisen varaa. Ruokiin tarkoitetut oluet tuotiin vasta niitä erikseen pyydettäessä. Paikka ei kuitenkaan ollut täynnä, joten henkilökunnan puutteesta se ei johtunut. Varmaan tulee hyvä ravintola esim. turistiryhmille. 





maanantai 1. heinäkuuta 2013

Reippailua Sveitsistä

Sveitsin kotimme nurkilta menee merkittyjä vaellusreittejä, joita olemme alkaneet kävelemään. Tarkoitus olisi laajentaa reviiriä ja tutustua ympäristöön. 

Reitit on helposti tunnistettavissa keltaisista tarroista, joita on tienviitoissa, kerrostalojen vesiränneissä ja erillisissä tolpissa. Eli eksyä ei voi.





Reitit puikkelehtivat navettojen ja kanaloiden vierestä. Välistä mennään ruohikossa pitkin pellon reunaa. Kaikki asukkaat ovat iloisia ja tervehtivtä. Mietimme, josko Suomessa kävelisimme toisten pihojen ja peltojen läpi, meitä ei varmaankaan katsottaisi hyvällä silmällä. 

Reitit ovat haastavia korkeuserojen vuoksi ja vettä kannattee varata mukaan. Seuraavana päivänä reidet kiittää. Jos on kovin nirppanokka lannanhajun suhteen, kannattee pysyä poissa näiltä reiteiltä.

Luonto ja maisemat ovat kuitenkin todella rauhoittavia. Mietimmekin, josko ottaisimme rinkat selkään ja vain lähtisimme kävelemään näitä reittejä pitkin. Jokaisessa kylässä on hostelleja, joihin voisi aina välissä majoittua. 



Tuli lapsuus mieliin. Näin meilläkin navetan seinällä kuivateltiin maitotonkat. Nykyinen EU tuskin tällaista sallii. Ne hygieniamääräykset...



Metsäpellon Puoti

Koskaan ei pitäisi luvata mitään :) Näin taas aikaa on vierähtänyt eikä tekstiä ole syntynyt. Nyt kesälomaillessa sitten on aikaa purkaa viimeisen kuukauden kuvat kamerasta ja päivittää reissujakin. 

Tein pikaisen päiväajelun Lammille. Olin kerran aikaisemmin siellä käynyt, mutta navigaattori piti ottaa avuksi. Olin netissä ja fb:ssä seuraillut Metsäpellon Puodin elämää ja tuotteita. Niinpä päätinkin ottaa vähän ommaa lommaa ja suunnata käymään ihan livenä paikalla. 

Katsoin netistä, että puoti aukeaa kello 11.00 ja niinpä päätin startata niin, että olen heti avauksessa paikalla. Puodissa näytti olevan alennusmyyntikin sopivasti.

Navigaattorini ohjasi minut hienosti perille, keskelle uutta asutusaluetta, josta löytyi metsän siimeksestä ihana vanha navettarakennus, joka oli hienosti sisältä isäntäväen omin käsin uudistettu.



Turkoosisarjan sormukset ja ranneketjut eivät olleet hinnalla pilattuja. 
Kaunis väri. 


Kynttilänjalkoja


Tässä ihana kaupantiski. 
Kaikki niin rosoisen vanhaa. Mukaani tarttui noita ihania Holly Dark:n peltirasisoita, joita ajattelin viedä Espanjaan (jollei tyttöni niitä sosialisoi).






           Haaveilemani Malou White latte kupit oli myyty loppuun, joten ne jäivät vielä odottamaan. 






                 Navetan ylisillä, missä joskus oli säilötty heiniä, ei enää ollut heinistä tietoakaan






Myymälän lattia näytti niin vanhalta puulta, mutta osoittautui laminaatiksi. 





Kaupanteon päätteksi nautin kahvit ja ihanaa piirasta. Hyvien ostosten päätteksi oli mukava ajella kohti kotia. 

Metsapellon Puoti muuttaa toisiin tiloihin lähiaikoina, ihan Tuuloksen keskustan tuntumaan, Tampereen tien varteen. Menkää ihmeessä poikkeamaan. Minäkin aion mennä uusiksi, kun uudessa paikassa on sitten enemmän tilaa sisustustavaroille. Vanhan navetan miljöö ja tunnelma vain jää taakse....nyyh.

Luzern - Lucerne järven risteily Sveitsissä

Tyttöni oli kanssamme Sveitsissä ja päätimme viettää päivän turistina.
Ajoimme Luzer:iin aikomuksena ottaa jokin risteily, kun sääkin suosi sadepäivien jälkeen.

Menimme kaupunkiin autolla, mutta junalla pääsee ihan kaupungin keskustaan ja sataman viereen.
Kaupunki itsessään henkii vanhaa historiaa vanhoine rakennuksineen. Tosin, historiaan ei ole tullut vielä perehdyttyä. Kaupungin rauhallisuus viehätti.


Olimme paikalla noin kello 11.00 ja monet risteilijät olivat jo lähteneet. Otimme pikaisesti liput seuraavaan risteilijään, joka osoittautuikin sitten viiden ja puolen tunnin risteilyksi Fluelen:iin saakka ja takaisin. No, päätimme nauttia olostamme ja syödä laivalla tietäen, että palatessa odottaa parkkisakot auton ikkunassa. Risteilytietoa löytyy täältä




Risteilijämme osoittautui siipirataslaivaksi ja kyyti oli leppoisaa ja yllättävän nopeaa.


Matkalla poikkesimme toinen toistaan ihanimmissa pikkukaupungeissa ottaen ja jättäen matkustajia. Kameraan tuli räpsittyä nelisensataa kuvaa, mutta tässä joitain otoksia kauniista satamista ja kylistä.
Itse päätimme ottaa uusiksi ja jäädä yöksi johonkin kaupunkiin ja jatkaa seuraavana päivänä eteenpäin.







Lucerne järven vesi oli kauniin vihreää ja puhdasta. Mietimme, miten levät täällä saadaan pidettyä aisoissa, kun maataloutta on joka puolella ?






Aurinko helli ja vaikka sää oli sen verran viileätä, että pitkähihainen oli hyvä olla päällä, kotona huomasin kasvoni kärventyneen. Leppoisat unet kuitenkin sain. 




 Luntakin vielä keskellä kesää nähtiin

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Vierailu Bustorp Gård:ssa

Ajelimme Ruotsin läpi ja teimme pienen mutkan matkaamme ja päätimme piipahtaa pikavisiitillä Bustorps Gård:ssa . Vanha tila huokui historiaa. Päärakennus oli rakennettu jo 1800-luvulla. Ruokasalin katto oli tehty uudelleen ja siihen oli maalattu alkuperäinen boordi. Anna kertoi, että maalari oli ollut maalatessaan erittäin juovuksissa, mutta työn jäljessä sitä ei kyllä huomannut. Nykyinen sympaattinen isäntäpari (Anna ja Marcus) ovat pieteetillä laittaneet päärakennuksen arvoiseensa kuntoon. 

Olemme tutustuneet Callenbring:n perheeseen Espanjassa. Tai mieheni ja tyttöni tutustui Marcukseen golfkentällä, ja siitä ystävyytemme on syntynyt. Perheen elämäntapa on ekologinen, jonka he ottavat
kaikessa huomioon. Tilalla on paljon erilaisia eläimiä, joihin matkailijatkin pääsevät tutustumaan. Mikäli haluaa majoittua yöksi, niin vanha navetta on kunnostettu nukkumapaikoiksi.

Erityisen upea oli uusi egologinen talo, joka toimii pitkälti aurinkokennojen tuottaman lämmityksen kautta. Talo oli sellainen, johon voisin muuttaa heti asumaan. Alla vähän kuvia uudesta talosta. Vanhassa talossa kameramme osui vain ihaniin koiriin, joista yksi kuva alla.  

PS. jos golf-kärpänen iskee, niin lähellä on upea kenttä, jossa Marcuksen kanssa pääsee pelaamaan. Ei kannate haastaa Marcusta kuitenkaan kilpasille.


Yksi perheen silmäteristä, tyttöjen lisäksi.



Kattolamppu oli tehty hauskasti vanhasta pikkupossujen lämpölampusta :)


Mattoina toimii tilan Australian lampaiden taljat.




Oman kylän tekstiilisuunnittelijan kädenjälki näkyi monissa sisustuselementeissä



Kylpyhuoneen suihkuseinän lasi muistutti lappilaisen Aletta Ranttilan töitä.