sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Rosvoilua

Taas täytyy muistuttaa näistä ikävimmistä asioista täällä Espanjassa. 

Viime viikkojen aikoina on saanut kuulla useamman kertomuksen rosvoilusta. Kaava on ollut aina sama. Eli: kaupassa joku tulee sinulta kysymään esim: "onko tämä pesuainetta" tai "minulla on kädet täynnä, joten voisitko ojentaa tuolta ylähyllyltä minulle maitopurkin tai viinipullon". 
Sinä aikana laukku on viety kärrystä tai lompakko taskusta. 

Vaikkakin se sotiin monen käyttäytymistä vastaan, niin parempi tuntemattomien kanssa vain ohittaa
ja kävellä eteenpäin "nokka pystyssä". Ainakin Fuengirolan Lidl:ssä ja Mercadonassa on minun tietojeni mukaan viisi henkilöä ryöstetty. Ja siiten on hyvä olla turvarajat korteissa, ettei niiltä saa nostettua rahaa kerralla kovinkaan paljoa, jos ne ryöstetään. Eikä kannate niitä tunnuslukuja pitää mukana !

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kangaskaupassa

Silloin tällöin pyrin poikkeamaan teollisuusalueilla Espanjassa, josko eteen tulisi mielenkiintoisia edullisia kauppoja. 

Nyt suuntasin ystäväni Maaretin kanssa San Julian:in aluelle, lähelle Malagan lentokenttää. Alueella oli edellisenä päivänä ollut paperinkierrätyskeskuksen tulipalo ja se kyllä haisi ja näkyi edelleenkin. Ilma oli harmaana savusta.

Tämä kangas/sisustuskauppa osoittautuikin oikein hyväksi hinta/laatusuhteeltaan. Leveät (280 cm) sisustuskankaat maksoivat noin 16 - 20 euroa metri. Luulenpa, että Suomessa niistä saa maksaa yli 100 euroa. Kyseessä ei siis ollut mikään ns. lumppukauppa, vaan ihan laadukkaat kangasnäytteet olivat esillä. 

Tällä kertaa en itse vielä ostanut kankaita, vaan keskityin sisustustavaroihin (puhelimeen puhumisen lomassa). Pienet somat käsityöaiheiset rasiat ja sisustustaulut hurmasivat minut (vaikkei mukaan lähtenytkään). 

- Tässä söpöjä rasioita ompelijoille




- Nalletkin harrastavat käsitöitä 




Decoration - sisutuspuolelta löytyi monen moista kivaa. Tälläkertaa itselläni mukaan lähti soma kori parvekkeelle, taulu keittiöön ja koruille rasia. Alla otoksia talon tarjonnasta. 












maanantai 25. helmikuuta 2013

Livigno

Kun palasimme Italian Bormiosta takaisin kotiin Sveitsiin, päätimme valita toisen reitin kuin mennessämme. Mennessä ajoimme St. Morizin kautta. Nyt, koska sää oli suosiollinen, lähdimme lyhyempää reittiä Livignon kautta. Meille Zurichiin matkaa säästyy noin 50 kilometriä hidasta vuoristotietä. 

Ajoimme tuon vajaan 50 km Bormiosta Livignoon käyttäen aikaa lähes tunnin. Kun saavuimme kylään, olimme haltioissamme (muustakin kuin polttoaineen hinnasta). Jokapuolella kylää oli laskettelurinteitä. Dieselin hinta oli 1,07 euroa. Huomaamatta tulimme siis verovapaaseen kaupunkiin.

Livigno on ns. verovapaa-alue aina tuolta 1500 luvulta saakka. Koska kylään on vaikea saavutettavuus, niin heille on annettu verovapaus, jotta asutus säilyisi. Talvisin kylään johtaa kaksi tietä: yksi yli vuorten Bormiosta ja toinen tunnelin ja junamatkan kautta Sveitsistä. Kesäisin on lisäksi erillinen kaunis vuoristotie.

Me siis tulimme Bormiosta ja söimme lounaan Livignossa. Tietysti tankkasimme auton ja jääkaapin kotiin. Kun Livingosta poistuimme, menimme patoalttaan vallin kautta kohti tunnelia, jossa on vain yksisuuntainen liikenne. Meitä onnsisti ja pääsimme yhtä soittoa tunneliin.

Rinteet

Meidän Pasta paikka



Ei ollut asiaa kauppaan:)

Kylän toisenpuolen rinteet





Tämän jälkeen ajoimme automme junaan, joka oli minulle ensimmäinen kokemus. Noin 20 min olimme ns. härkävaunussa ja kun pääsimme vaunusta ulos, olimme jo Sveitsin puolella.

Jos talvisin tuonne eksytte, niin varmistakaa että tunneli on auki. Nuoret tulivat jälkeemme Bormiosta ja tunneli oli ollut suljettu. Eikun takaisin Bormioon (mukin 2 tuntia). Uusi pitempi reitti ja tietty kaikkien matkasuunnitelmat uusiksi.

Mutta käymisen arvoinen ja tulemme itsekin menemään alueelle laskettelemaan tulevaisuudessa

Altaiden jälkeen pieni ajelu ja auto suoraan härkävaunuun 

noin 20 min junamatkan aikana voi ottaa vaikka tirsat



Ulos sitten ajettiin jo Sveitsin puolella. Toki tulli oli aikaisemmin ja kyseli alkoholin ja tupakan perään 


Ja loppumatka kotiin



torstai 21. helmikuuta 2013

El Corte Inglesin ryöstö

Marraskuussa kerroin, kuinka Puerto Banuksessa oleva El Corte Ingles oli joutunut varkaiden kohteeksi. Silloin tavaratalon kenkäosaston myyjä kertoi minulle rosvojen saaneen noin viiden miljoonan saaliin. Rosvot olivat saaneet niin paljon etumatkaa, että heidän kiinni saaminen tuntui toivottomalta.

Nyt kuitenkin rtve:n mukaan espanjan ehkä pitkäaikaisin vankin on ollut ryöstön takana. Miquel Montes Neiro on ehtinyt istua vankilassa jo lähes 40 vuotta ja nyt hän on jälleen epäiltynä em. ryöstöstä yhdessä kahden muun kanssa. 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Bormio

Vietimme kaksi yötä Bormiossa, joka sijaitsee Pohjois Italiassa. Minulle alue oli täysin uusi, mutta ihastuin paikkaan. Vanha kaupunki viehättävine kauppoineen sai minut pauloihinsa. Pieni kaupunki on enemmän tunnettu laskettelijoiden keskuudessa, koska siellä järjesteään Word Cup kisoja.

Sanomattakin on siis selvää, että rinteet ovat mitä mainioimmat. Itse en kuitenkaan päässyt niihin tutustumaan kuin pikkasen. Mutta vaikutuksen tekivät.

Ohessa vähän maistiaisia kylästä ja näin Sveitsistä asuvana hintataso oli miellyttävä.






Tie luostariin

Poikien levähdyspaikka


Mahtava lihakauppa 


tiistai 19. helmikuuta 2013

Bormio

Matkamme vei yllättäen Pohjois Italiaan ja Bormioon. Zurichistä matkaa kertyi noin 200 kilometriä, mutta matka oli paikoin vaivalloista. Se, miksi ko. paikkaan nyt eksyimme löytyy syy vieraastamme, jonka lapset olivat Italiassa FIS:n kisoissa. Siis olimme kannustusjoukkoja.

Lähdimme kotoamme Wollerausta aamulla varhain, noin kasilta. Ajoimme St Moritzin kautta, jossa pidimme pienen tauon ja katselimme hevospolo kilpailuiden valmisteluja.

Ko. alueella kiertää kisa, jossa kilpaillaan useammalla paikkakunnalla. Nyt oli siis vuorossa St. Moriz,





Kahvin jälkeen jatkoimme matkaa Italian puolelle yli jylhien vuorien.



Välillä oli hyviä laskettelukeitaita 



Vihdoin saavuimme Bormioon  Matka-aikaa meiltä Sveitsin Wollerausta pysähdyksineen kertyi 4,5 h. Matkaa kilometreissä oli noin 200 km.

Perillä laitoimme auton parkkiin hissin viereen ja lähdimme katsastamaan majoituspaikkaa.

Valitsimme Hotelli Funivian  Ko. hotelli oli vaatimaton perhehotelli Word Cup rinteen alla. Kahden hengen huone maksoi 85 euroa/ hlö sisältäen aamupalan ja illallisen. Eli mielestämme edullinen. Hotellissa oli myös kaksi saunaa: ns. nordic ja höyrysauna. Lisäksi uima-allas. Huoneiden äänieristys ei ollut parhainta tasoa, joten "honey moon" kohteeksi tämä ei sovellu. Meitä asia ei häirinnyt. Alkuillasta kuului naapurin telkkari ja itse nukuimme sikeesti päivä ulkoilun jälkeen. 

Pöytävaraus

Lobbybaari

Alkupalan antimet
Kävijöiden tunnustus !
Miellyttävää oli se, että henkilökunta puhutteli nimillä ja tunnisti. Samoin se, että aina oli vakkaripöytä. Samaa saa kokea Suomessa Pallaksella. Myös, jos viinipullo jäi juomatta tai siis vajaaksi, niin seuraavana päivänä se sitten kiikutettiin pöytään.

Kaikenkaikkiaan mukava hotelli, johon varmaan menemme uudestaankin. Autolle löytyi parkkipaikka hallista.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Asunnon vuokraus Espanjassa

Näin kun olen vuokraajan asemassa, niin haluaisin jakaa kokemuksia vuokranantajan ominaisuudessa.

Saan usein yhteydenottoja, jolloin asunto pitäisi saada ominaisuuksilla: merinäköala, adsl netti, iso parveke sekä lämmitys- ja ilmastointi - hyvin nopealla aikataululla. Nopein on ollut aamulla kello kahdeksan tekstari, jossa asiakas on juuri tullut Malagan kentälle ja pitäisi saada asunto heti. Tyypillisesti kuitenkin kahden viikon varoitusajalla.

Kokemukseni mukaan näillä ns. hyvillä ominaisuuksilla olevat asunnot varataan talveksi jo reilut puoli vuotta aikaisemmin. Eli asukkaat, jotka ovat kohteet todenneet hyväksi, haluavat varata heti seuraavaksi talveksi. Toki vuokranantajanakin kysyn ensimmäisenä vakituisilta asiakkailta halukkuutta vuokrata. 

Ilmeisesti kaukaa näkee toisin. Eli kun Suomessa viestitetään Espanjan asuntomarkkinoiden olevan niin huonolla tolalla, että asunnon kuin asunnonkin saa paikalle saavuttua. Jotkin keskustelupalstan ihan suosittelevat vain tulemaan paikalle ja menemään hostelliin. Sitten kävelemään pitkin katuja ja katsomaan vuokrattavan kylttejä, ja eikun soittelemaan.

Kyllähän niitä saa, mutta usein ne eivät vastaa suomalaisen tottumuksia. Espanjalaisten varustetaso on poikkeaa suomalaisesta. Tyypillisin on kahvin- ja vedenkeittimen puuttuminen. Asunnon vuokrattua on monasti turha enää yrittää vaatia espanjalaiselta vuokraajalta sitä sun tätä lisää. Asunnot ovat useinkin hyvin askeettisia.

Itse olen yrittänyt palvella asiakkaat siten, että olisivat mahdollisimman tyytyväisiä. Eli ei ole toimenkuvaa, jossa se ja tämä ei kuulu tehtävään ja asuntoon. Tunnen enemmänkin iloa, kun saan autettua asiakastani tietotokoneen kanssa, tai espanjalaisen vuokraaman asunnon varustetason parantamisessa. 

Toivon, että hyvä kello kauas kilkkaa. 

Niin, ja se klisee että ei kannate vuokrata asuntoa suomalaiselta välittäjältä, kun se on kalliimpaa. Aika monesti se kuitenkin osoittautuu rahan arvoiseksi.  Eli jos haluatte hyvän asunnon lomanne ajaksi, olkaa liikkeellä ajoissa. Ei lomaa Espanjassa kannate tuhrata palelemiseen tai ylimääräisten asukkaiden kanssa taistelemiseen. Paljon kuulee kertomuksia, kuinka sisällä elellään fleecet päällä ja villasukat jalassa, kun on kylmää.